1. Tämän Maailman Prinssi

Tuli, jäätävä kuin sydän
Joka sykkii vielä kohdussaan
Pumppaa mustaa verta
Viha polttaa suonissaan

Veisaus yltyy korvia huumaavaksi
Tulet palavat kiivaammin
Hetki on käsillä
Helvetin lihainen portti on avoinna

Pimenee päivä yöksi
Kun saastaisessa seimessä
Raottaa silmänsä, ensimmäistä kertaa
Tämän maailman prinssi

Veri virtaa alttarille
Epäpyhä seurakunta veisaa hurmoksessa
Viisisakaraisen tähden alla
Maailma luodaan uudestaan

Huorasta syntynyt
Perkeleen siemenestä
Tämän maailman prinssi
Ja maailma kumartaa edessään

Babylonian huora
Ihmiskunnan viimeinen luku
Loppu kaikille valheille
Harmagedon on tässä

2. Pirun Verta

Peto puskee tervansavua
Sakean verenmakua
Punertavin silmin
Repii auki yötä

Pirun verta paholaiselle
Tämä veri on itselle
Tämä veri ei armahda
Ei ihmisen vuoksi vuoda

Saatanan veri
Tämä puhdas veri
Rakentaa
Saatanan veri
Tämä vahva veri
Tuhoaa

Peto puskee tervansavua
Sakean verenmakua
Tämä uhri on itsestä
Tämä uhri on itselle

Pirun verta paholaiselle
Verta sisäiselle palolle
Tämä veri ei vapise
Ei ketään kumarra

Saatanan veri
Tämä puhdas veri
Rakentaa
Saatanan veri
Tämä vahva veri
Tuhoaa

3. Quetzalcoatl

Tyhjän taivaan alle
Alkumeren autiolle rannalle
Vain pöly liikkuu yllä raunioiden
Vain pimeys enää hengittää

Ympyrä on sulkeutunut
Palaan takaisin alkuun
Missä jumalat ovat syntyneet
Missä alkumyrskyt ikuisesti raivoavat

Savuava peili, sulkakäärme
Puhalla tuulesi polttava raunioiden ylle
Luunkerääjä, tuhonluoja
Nosta minut tuhkasta, uudelleen rakenna

Elementit kutsuu luokseen
Tuli, vesi, ilma ja maa
Luunsirpale kerrallaan
Jäisellä tulellaan korventaa

Maan mudasta, elämän muistosta
Kivusta ja kaipuusta
Vihasta tuulen kantamasta
Hän muokkaa ihmisen kuvakseen

4. Kuolonkäärme

Hengen vaellus, mielen matka
Jätä maallinen ruumiisi
Irtaudu tomukuorestasi

Maailma on vain valhe
Ja Kuolema ei ole loppu
Todellisuus vain verho
Iäisyyksien välillä

Kulje tulinen taival
Vasemmankäden polku
Täydelliseen pimeyteen: valaistumiseen

Ikuinen kehä, vailla loppua tai alkua
Käärme syö omaa häntäänsä

Kuolonkäärme, myrkkyleuka
Aamutähti, kaikenluoja
Kuolonkäärme, tulinielu
Tuhoaja, turmiontuoja
Kuolonkäärme, nahkasiipi
Lopun airut, Harmagedon
Kuolonkäärme, painajainen
Veri, tuli ja kuolema

Olen uhrannut
Itseni itselleni
Olen nähnyt ikuisuuden
Olen kuullut pimeyden kutsun
Olen maistanut
Tuomiopäivän maljasta

Temppelin pilarit murentuvat
Ikuisuus paljastuu revenneen verhon takaa
Lampaiden veri tahraa alttarin
Prinssi on syntynyt maailmaan

5. Vihani Raivoavina Valtamerinä

Lausu valheita suuresta petoksen opuksesta
Pastorin heikoimman vilpittömyyden äänellä
Lausu rukouksia, jotka häviävät tyhjyyteen
Lampaan nöyrimmän viattomuudella

Maista uutta lääkettä, joka sielusi puhdistaa
Joka peruuttamattomasti sokeuttaa
Tuhoaa selvän todellisuutesi väliaineen
Jotta pystyisit viimein näkemään

Samalla vihani raivoavina valtamerinä
Murskaa uskontonne rantaviivan
Upottaa sydäntenne kaupungit
Ja hautaa pelastuksenne opiaatit

Tarvitsette uutta huumetta, kuolettavana annoksena
Liudan himoa ja nälkää
Ajatuksen vapautta
Kultaisen kuoleman kautta

Samalla vihani raivoavina valtamerinä
Murskaa uskontonne rantaviivan
Upottaa sydäntenne kaupungit
Ja hautaa pelastuksenne opiaatit

Kuule kaatuvien ruumiiden ääntä,
Kuinka se kaikuu ja kaikuu
Kuin rukous aivokuolleessa seurakunnassa,
Joka murenee, murenee ja sortuu

Se saa heidän maailmansa itkemään
Parantaakseen teitä vähän
On tapettava teitä koko joukko
Rakentaakseen teitä uudestaan
On jauhettava teidät tuhkaksi

6. Maailman Viimeinen Yö

Yössä oli laulu
Tuulen vihlova ujellus
Valittava itku
Kuolevan maan
Ikivanha
Maailmojen takainen

Tuuli tuli yöstä
Kuin näkymätön ruoska
Pyyhki katuja
Metsiä ja soita
Raastoi kupeita
Äiti Maan
Vasaroi lakkaamatta
Vasten kasvojaan

Tuli satoi taivaista
Kuolleen kaupungin raunioille
Ja ruumispinot
Liekehtivät
Lailla soihtujen
Maailman viimeisessä yössä

Ja tänä yönä ruton kuninkaan hovissa
Syödään, juodaan ja naidaan
Tämä on uuden Jumalan
Ensimmäinen ehtoollinen

Lihaa, verta ja spermaa
Sinun loppusi on minun alkuni

Tämä on maailman viimeinen yö
Minun ensimmäiseni

7. Kuolemankultti

Mitä salaisuuksia kätkevät
Ikivanhat seinät sisäänsä?
Luista rakennetun temppelin
Bylethin Kuolemankultin

Valittavat tuomitut sielut ikuisesti
Näillä kirotuilla käytävillä
Pimeyden rakentamilla
Ajan alkutaipaleella

Pysähtyneen ajan vangitsema
Tuhansien taistelujen todistaja
Paholaiset, enkelit yhtälailla kumartavat
Kuolemankultin temppelin ruhtinasta

Hirtetyt viholliset
Verestä tyhjäksi vuodatetut kuoret
Ihmisyyden viimeiset pisarat
Puhdistettu sieluista
Teloitettujen pappien päättömät ruumiit
Todisteina tuskasta menneisyyden
Ja lupauksena tuhosta tulevaisuuden

Näiden muurien sisällä
Hänen valittujensa verenhimo
On täytetty jo tuhansia kertoja
Mutta Kultin janoa ei voi
Milloinkaan tyydyttää

Mitä salaisuuksia piilottaa
Ikivanhat seinät sisäänsä?
Luista rakennettu temppeli
Bylethin Kuolemankultin

8. Tuhkaan Kirjoitettu

Nämä yön kylmät huoneet
Tähtienvalaisemasta kivestä
Hengittävät, kuiskaavat
Jää, väsynyt sielu

Huokasi tuuli välittämättä
Kylmä aamuyön kasteessa
Jää, väsynyt sielu
Nuku salaista unta

Unessa maailma oli valmis
Ja yö täynnä henkiä
Särkynyt mieli rauhassa
Edes pienen hetken

Kylmä on kuoleman käsivarsilla
Kylmempi vielä täällä
Kylmä on uni ikuisuuden
Kylmempi vielä täällä

Vuodet täynnä kaipuuta
Tyhjiä sanoja, tyhjiä lupauksia
Tuhkaan kirjoitan viimeiset sanani
Tuulen pois puhallettavaksi

Ja suljen silmäni

9. Kaikkinäkevän Silmän Alla

Kirottu paha silmä
Katsoo minua kaikkialta
Merkki on minuun upotettu
Ja siitä koskaan eroon pääse en

Ei elämää, tässä kirouksessa
Ei kuolemaa, ei elämänjälkeistä
Vain pimeys ja tuska
Tässä yksinäisyydessä silmän kanssa

Kuinka vähällä tekoni kostetaan
Vain silmä, vain silmä
Ja olen jo kadonnut tästä maailmasta
Liikun täällä, vankina maailmojen välissä

Kadotus ilman toivoa
Olemassaolo ilman elämää
Viha, inho ja kuolema
Lankeaa heille jotka näkevät

Tiedonhimo ajoi minut tähän
Kysymyksiin sain vastauksen
Mutta seuraukset sivuutin
Nyt elän varjoissa tietojeni kanssa

Syrjästä katson, odotan
Lopullista hävitystä jonka tunnen
Ehkä sen myötä saan rauhan
Ja koen viimein kylmän jälleen

Ei elämää tässä kirouksessa
Ei kuolemaa, ei vapautusta
Vain hiljaisuus, loputon
Kaikkinäkevän silmän alla