1. Northwind – Prelude

(intro)

2. Blacksmith

Käsi raudalle muodon antaa,
käsi ylväs kirvestä kantaa.
Rautaa sepän parhaan takomaa,
rautaa joka lihaa raastaa.
Käsi raudalle muodon antaa,
käsi väkevä kirveellä hakkaa.
Rauta sieluunsa raivon saa,
raivo moneen hautaan saattaa.

Blacksmith!
Tamer of fire.
Hammering the shape of death.
Blacksmith!
Master of ancient anvil.
Forging the blood red dawn.

Furnace flaming, the home of all iron,
giving birth to bringers of doom.

Hatred fills the heart of steel
as the blacksmith shapes the weapon.
Once iron drinks from the jar of flesh
the rage of the steel will be released.

Blacksmith!
Tamer of fire.
Hammering the shape of death.
Blacksmith!
Master of ancient anvil.
Forging the blood red dawn.

Let us march, let us slay.
Thy minions we are all.

Let us kill, let us prevail.
By our steel they shall fall.

Blood of innocents in his hands.
His soul hardened by thousand deaths.

Mastering his art, all he ever dreamed.
Creating tools to bring chaos, the seed of war!

Blacksmith!
Tamer of fire.
Hammering the shape of death.
Blacksmith!
Master of ancient anvil.
Forging the blood red dawn.

Taottuna rautaan kuumaan,
vasaroituna sieluun teräksen,
raivon tatuoimana hopeaan,
merkki kadotuksen ikuisen.

Aika taakseen jättää menneet,
valo pimeyden lävistää.
Rauta alasimen kohtaa jälleen
ja taas pimeys leviää.

Dark blessing of fire
upon the iron will be cast.
The signs of eternal oblivion,
the beast of our past.

3. Jäässä Varttunut

Pinta kylmän teräksen, kiilto aseen jäisen.
Leiskuen halkoo se läpi kilven ja mielen.

Maassa ikiroudan miekka vahva taottiin.
Se maassa jään ja lumen verellä kastettiin.

Jäässä varttunut on teräs valkoinen,
joka veren iskullaan hyydyttää.

Jäässä varttunut on tuo oikeus pohjoisen.
Vihollisen tieltään hävittää.

Taistossaan kohtasin tuon miekan routasydämisen,
nostin kilven, nostin peitsen siltä suojaamaan.
Nyt sotahuutoin kohoaa kentiltä ikuisuuden,
on sirpaleina suojani, tuo miekka tie on kuolemaan.

Jäässä varttunut on teräs valkoinen,
joka veren iskullaan hyydyttää.

Jäässä varttunut on tuo oikeus pohjoisen.
Vihollisen tieltään hävittää.

Sydämestä kallion ikiroudan peittämän
louhittiin rauta huurteinen.

Takoi seppä teräksen jäisen, miekan ikiaikaisen.
Nimen antoi, sielun loi, kastoi jäässä varttuneen.

Polte jäinen sisällään julmaa oikeuttaan julistaa,
raakaa tuomiotaan jakaa.

Takoi seppä teräksen jäisen, miekan ikiaikaisen.
Nimen antoi, sielun loi, kastoi jäässä varttuneen.

4. Halls Of Shadowheart

Time of the fallen has come as the darkness falls.
Beneath the earth our army dwells in the ancient halls.
Hunger for death tearing our souls apart.
Oh black blade, show us the path.

We are the ones you will obey.
We are the ones that will remain.
We will bring your doom.

Halls of Shadowheart, the temple of the flaming hatred.
Bleow the mountains, beneath the earth so dark they rise.
Nest of havoc, the fortress of hideous mind.
Once the fallen shall arise.

Shadow over (the) lands, the light fades away.
Faith and hope drowning in the pool of blood.
Army of darkness, victorious today.
Time has come for the last prayer for your god.

Fluid of life flows through your chainmail,
your weapons are useless against our might.
Lifeless corpses and blood cover the ground.
Try to yell, your throat won't make a sound.

We will bring your doom.

Shadow over (the) lands, the light fades away.
Faith and hope drowning in the pool of blood.
Army of darkness, victorious today.
Time has come for the last prayer for your god.

Through burned villages we march.
Spreading fear, leaving only death behind.
Die fighting or without, the choice is yours.
White flag won't make a difference, life denied.

Your kingdom, now slavery for my kin.
Hunger for death, still guiding our warriors.
In your halls we raise our horns for victory.
But thirst for blood, that will never go away.

We will bring your doom.

Shadow over (the) lands, the light fades away.
Faith and hope drowning in the pool of blood.
Army of darkness, victorious today.
Time has come for the last prayer for your god.

5. Pedon Loitsu

Se mielen valtaa,
ei armoa anna, ei heikkoja valikoi.
Se mielen valtaa.
Silloin toivonsa rippeet joka ainoan menettää.

Tuon pedon loitsun mahtavan
niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan.

Synkkä ja pimeä on mieli pedon uhrin.
Se vihassa kylpee, tuskasta juopuu,
niin on sen valta suurin.

Tuon pedon loitsun mahtavan
niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan.

Unelmaa, et yhtä ainoaa, et muistoa kauniimpaa
mitään et pitää saa.
Vain surua ja tuskaa, epätoivoa valtavaa
mieli onneton halajaa...

Vaan kauaa ei kestä tuo vihan valta,
ei ikuisuuksiin se kanna.

Kuinka kauan voi pahuus johtaa
kuinka kauan se kestää saa?
Kuinka kauan voi pelon armoilla
ihmismieli vaeltaa?

Ei ilman toivoa voi johtaa,
ei silloin valta kestää saa.
Ilman armoa valtiaat vie
kansansa kapinaan.

Nousee kansaa petoa vastaan
ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan

Vaan niin kääntyi taika tuo
vastaan loitsijaa pahinta.
Ja niin taas unelmat nuo
vapaana lentää saa.

Nousee kansaa petoa vastaan
ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan.

6. Burden

Born under the moon of the elven goddess of battle.
Raised by the elves, the mighty dwellers of the woods.

Fire in the heart of this divine son.
Battle! His destiny's to fight the evil.

Many shall be thy enemy
and great is the danger that'll seek you.
Signs of your birth made you to be the one
so carry your sword with honour.

For many years he fought, many years he spent in battle.
Soon was to be known the divine strength of this elven youngster.

Fire in the heart of this divine son.
Battle! His destiny's to fight the evil.

Many shall be thy enemy
and great is the danger that'll seek you.
Signs of your birth made you to be the one
so carry your sword with honour.
All the way through the valley of the magical beasts he fought alone.
Finally he reached the dungeon of the undead wizard.

"Fear me, feel me, you can't beat me."
"I don't fear you, you'll be gone soon."
So has the last battle began.

The ending of this duel is a mystery for everyone.
Never seen is the wizard nor the elven man
anymore.

Fire in the heart of this divine son.
Battle! His destiny's to fight!

Many shall be thy enemy
and great is the danger that'll seek you.
Signs of your birth made you to be the one
so carry your sword with honour.

7. The Tyrant

Tyrant,
how many decades shall thy reign last.
Deceit as the basic structure,
kingdom of lies and decay.
Tyrant,
how many decades shall thy reign last.
Deceit as the basic structure,
after the war there is a war!

...dishonour and betrayal are
nothing for him.
Sadistic means and lust to cause
chaos everywhere.

His heart is cold and
freezing as the frozen fields of north.
On his face emotions never can be seen.

You'll get no mercy under the reign of this man,
he rules the lands with his evil legions.

Pure force and his twisted sense of justice.
Those are the highest discipline.
Knife in the back of the people disagreeing.
One brother against another if such is his will.

Tyrant,
how many decades shall thy reign last.
Deceit as the basic structure,
kingdom of lies and decay.
Tyrant,
how many decades shall thy reign last.
Deceit as the basic structure,
after the war there is a war!

The baton of malice
in his hand.
This sly and deceitful man
rules the lands.

Lust for blood, lust for battle,
that's what embraces this man.
This man inhuman and evil.

Sacrificing men for the power,
for the lands and for the glory.
But in the end the justice will always take the lead.
The evil shall reign no more,
evil shall never rule too long.
Many souls will get their peace
as this tyrant finally falls.

The new era has began
for these mistreated people.
They shall get their revenge
when the tyrant lies in his grave.
Tormented souls
and the ones he killed without reason.
They'll get their peace,
they can finally rest in peace.

No more war
for these mistreated people.
They'll feast for days
when the tyrant lies in his grave.
Tormented souls
and the ones he tortured for fun...
They'll get their peace
when this tyrant finally falls.

8. Tiarnách – Verinummi

Varjo yllä maan,
hauta monien, maa punainen.
Nummi verinen, sodasta välillä veljien.
Mihin katosi rakkaus?
Mistä lohdun saa hän,
joka kaatuu miekasta ystävien...

Ei alkaa vois
aika toinen kauheammin!
Haltiaa, vainajaa,
makaa vierellään ihminen.

Soturi, ystävä, vihollinen,
Heitä kutsuu tuuli hiljaa, hiljaa hyväillen.

Ei millään voi selittää taistoa veljien,
ei se milloinkaan oikeutusta saa.
Vaan rauhan ostivat he verellään,
rauhan maksoivat he unelmillaan...

9. Verivala

Kadotettu yöhön on vala välillä veristen.
Haudattu on alle mullan vapaus välillä ystävien.
Ei mikään hinta kyllin kallis olla saa,
jolla viitan petturin ylle nostaa.

Et saa meitä milloinkaan, siihen hautaan lankeamaan.
En aio miekkaa kohottaa veljiäni vastaan.

En kansaani myy, ennen kuoleman kohtaan.
Kullalla ostaa et voi verivalaa.

Unohdettu metsään synkkään rakkaus omaan kansaan?
Murskattu tieltä ahneuden viimeinen toivo hauraan?
Varjoihin tiensä vie kelle rikkaus veren voittaa.
Noista varjoista tie vie kohti tulen valtakuntaa.

Et saa meitä milloinkaan, siihen hautaan lankeamaan.
En aio miekkaa kohottaa, veljiäni vastaan.

En kansaani myy, ennen kuoleman kohtaan.
Kullalla ostaa et voi verivalaa.

Missä sielu palaa? Liekin lailla polttaa.
Ken omaa typeryyttään ainaisesti julistaa?
On se lohduton mieli, mustunut käärmeen kieli.
Tuo viitta purppurainen rotan selkään naulataan.

Se lihaasi polttaa
ja sieluasi raastaa.

Missä ruumis palaa? Liekin lailla polttaa.
Ken omaa typeryyttään ainaisesti julistaa?
On se lohduton mieli, mustunut käärmeen kieli.
Tuo viitta purppurainen jokaisen selkään naulataan.

Et saa meitä milloinkaan, siihen hautaan lankeamaan.
En aio miekkaa kohottaa veljiäni vastaan.

En kansaani myy, ennen kuoleman kohtaan.
Kullalla ostaa et voi verivalaa.

10. Korpin Laulu

Hanki koskematon peittää pintaa maan.
Tuijotan taivasta harmaata,
kuin odottaen sen putoavan.

Jostain kaikuu huuto mustan linnun
muistuttaen minua siitä mitä olen, missä olen.
Tietää olisinko voinut miten kalliisti maksaa saan?
Pitänyt ei koskaan käydä niin...

Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki.
Otetta en saa, putoan aina vain.

Pilvien välistä tähdet näin.
Nyt sammuneet ovat, vain soihtu tietä valaisee.

Järven pintaa astun unohtaen muun,
särkevin jaloin, rauhattomin mielin,
varjoon kuljen, on yksin musta lintu seuranain.
Taivaan alta voinko löytää minkä kadotin?

Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki.
Otetta en saa, putoan aina vain.
Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki
Otetta en saa, putoan aina vain.

Pilvien välistä tähdet näin.
Nyt sammuneet ovat, vain soihtu tietä valaisee.

Askel askeleelta varmempi on tieni.
Taakse en katso, tiedän mistä tulin,
mitä menetin.

Kylmän purressa läpi ihoni
voit huuliltani lukea nimen, sanan, kaipuun.
Laskiessani pääni kerran viimeisen
saat tietää toden.

Kuun valossa kyyneleet ovat niin kauniita.
Mustan linnun siipien havinaan
viimeisen kerran nukahdan.

Hymynkare huulillani, tietäen mitä odottaa
silmäin suljen, hankeen pääni painan.
Jäinen kyynel poskellani, huurreharso hiuksillani
taas tähdet pilvien välistä nähdä saan.

Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki
Otetta en saa, putoan aina vain.

Pilvien välistä tähdet näin.
Nyt sammuneet ovat, vain soihtu tietä valaisee.

11. Mustan Valtikan Aika

Oli aika viidennen kuninkaan
maassa peikkojen.
Se oli aika vaaran ja pimeyden,
aika valtikan pahuuden.
Tuon valtikan mustan ja rautaisen
takoi seppä kääpiöiden.
Hän oli vankina suurpeikkojen,
hän oli vankina pahuuden.

Piti valtikasta syntyä vallan väline
kuninkaalle peikkojen,
mutta viha takojan muotoili siitä
pimeyden ikuisen.

Joutui valtikka käsiin Dragulonin,
tuon kuninkaan lohikäärmeiden.
Hän sillä vallan sai yli kansojen,
yli merten ja maiden kaikkien.
Ja tuota valtaa pimeys johdatti
ja tuota valtaa Dragulon käytti.

Vähitellen taipui ruhtinaat,
vähitellen kaikki kuninkaat.
Vähitellen orjina pahuuden
oli kansat ja valtiaat.

Pian tajusi Dragulon mahtava
tuon viekkaan juonen pahuuden.
Mutta oliko jo liian myöhäistä,
joko vallan oli saanut se ikuisen?
Ikuisen!

Kaikki kansatkin valtaansa alistaen
pahuus näivetti kansoja vähitellen.
Niin sai Dragulon kohtalon samaisen,
jota oli jakanut nauraen.

Oli aika tullut rakkauden,
oli aika tullut ystävyyden,
välille kääpiöiden ja haltioiden,
välille ikuisten vihollisten.

Niin taottiin symboli rakkauden,
uusi valtikka väriltään kultainen.
Sen päähän rubiini punainen,
jalokivi hyvyyden ja rakkauden.

Oli tullut aika haltiain,
oli aika pahuus kaataa.
Oli aika rakkauden valtikan
musta valtikka hautaan saattaa.