1. Kunnia

Turha miehen on manalle
Yksin mennä iltasella.
Ei miehen pidä pelätä
Elämää elon lopussa.

Turha miehen on manalle
Omaa aikaansa paeta.
Ei miehen pidä omaansa
Ottaa, kuolla kunniatta.

Turha miehen Tuonelassa
Surra kunniattomuutta,
Ei sellasien miehen aika
Kunniaksi koskaan muutu.

Kunnia, kunnia, kunnia
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.

Kunnia, kunnia, kunnia,
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.

On kunniakasta sotilaan
Suurta asetta sivellä,
Myös kunnia on hänellä
Taistosta manalle mennä.

Suuri on sydän sotilaan
Joka kuolee maansa vuoksi,
Sotamiehellä myös on suuri
Kunnia omasta maasta.

Ei miehen pidä manalle
Kunniatta koskaan mennä,
Sotamiehen kunniana
On maansa, elonsa tieto.

Vaan mikä on miehen tieto
Joka itse manalle mennyt?

Kunnia, kunnia, kunnia,
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.

Kunnia, kunnia, kunnia,
Ei manalle kunniatta mennä.
Kunnia, kunnia, kunnia,
Elolle, maalle taistolle.

2. Tuonelan Tuvilla

Olpa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.
Piti viikosta vihoa, ylen kauaista kaetta

Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi:
kaaren rauasta rakenti, vaskesta selän valavi;

"Karkaeli nuoliansa.
Sai vasamat valmihiksi ja jousen jänniteltäväksi"

Sie ampuisitko nyt Väinämöisen ja kaataisitko kalevalaisen,
tuo ilo ilmalta katoisi ja laulu maalta lankeaisi.
On ilo ilmalla jo parempi ja laulu maalla laatuisampi,
kuin onpi Manalan mailla, noilla, tuolla Tuonelan tuvilla.
Tuonelan tuvilla.

Viikon vuotti Väinämöistä, valvoen vajojen päissä,
kuunnellen kujan perällä, vahtaellen vainiolla,
jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kauneimman
pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen.

Siitä vanha Väinämöinen suistuvi sulahan,
selästä sinisen hirven.

3. Rauta

Iske rauta, synny rauta,
Synny kuumassa tulessa.
Iske rauta, nouse maasta,
Synny povissa luonnotarten.

Iske rauta, tapporauta,
Iskemällä sinä synnyt.
Iske rauta, musta rauta,
Kuuma tervan polttorauta.

Iske, iske, iske, iske....
ISKE!

Kolme rautaa iskekäähän,
Teidät iski Ilmarinen.
Iskeäkseen nosti maasta
Jäljistä petojen jalkain.

Iske rauta, synny rauta,
Muutu kuumassa tulessa.
Vanno rauta, tapporauta,
Älä koskaan omia iske.

Iske rauta, vaskirauta,
Iskuista teräsi saanet.
Iske rauta niin punainen,
Kuuman polton poikkirauta.

Iske rauta kauniin kirkas,
Iskuista sinäkin synnyt.
Iske rauta valkehinen,
Teroitettu tapporauta.

Iskuista sinäkin synnyt,
Iske, iske,
Iskuista sinäkin synnyt,
Iske, iske, ISKE!

Kolme rautaa iskekäähän,
Teidät iski Ilmarinen.
Iskeäkseen nosti maasta
Jäljistä petojen jalkain.

Iske rauta, synny rauta,
Muutu kuumassa tulessa.
Vanno rauta, tapporauta,
Älä koskaan omia iske.

4. Ruuminmultaa

Luutahoilla hiljaa kuljen, kuulostelen pohjantuutla,
kaavin maata kourillani tarpeiksi tulevan päivän.

Huomenna tulen takaisin, juodaan malja, juodaan toinen.
Multaa viskon viinaksiisi, maistaa saat manalan mahdin.

Niin sovin ja niin myös teenkin,
valvoin yötä, äänen kuulin
sjövereistä mustan mielen,
kätköistä kamalan laulun.

Ruumiinmultaa aana sulle,
ruumiinmultaa vihmon sulle,
niin rikastun, niin rakastun,
otan riskin, katson kortit.
Juotuasi multiani,
ruumiinjätteitä, muruja,
näät maailman uusin silmin,
näät maailman hullun silmin.

Jollet juokaan multaa kalman, jollet maista mustaa maata,
menetän mä sillion kaiken, rahat, mielen hengen.
Huomenna tulen takaisin, juodaan malja, juodaan toinen.
Multaa viskon viinaksiisi, maistaa saat manalan mahdin.

Ruumiinmultaa, ruumiinmultaa, ruumiinmultaa

Pääsi Kääntyy, vääntyy mieli,
hukut tuskaan, kaadut haahan!
kuolema on kohtalosi,
Tuonelasta saat kotisi.

Niin sovin ja niin myös teenkin,
valvoin yötä, äänen kuulin
syövereistä mustan mielen,
kätköista kamalan laulun.
Ruumiinmultaa, ruumiinmultaa, ruumiinmultaa

5. Petoeläimen Kuola

Osmotar kaljan seppä
kulki peltojen perillä.
Pellonpekko ohran nosti,
ohra jo olueen jouti.

Hieroi Osmotar käsiä,
hieroi kerran, hieroi toisen,
siitä syntyivät eläimet,
maustehisten noutajaiset.

Haki mettä, kuusenkerkät,
mettähästä tarpeet nouti.
Osmotar sen oluen laittoi,
humalasta, ohrasesta.

Muttei käy tuo ohrajuoma,
lepäelee kalja kallis.
Siihen keksii keinon kumman
Osmotar oluen luoja.

"Nouda petoeläimen kuola,"

taistelusta kahden suuren.
Tuo se astiaan oluen,
"Nouda petoeläimen kuola,
siitä syntyy kaljan käynti."

Teki työtä käskettyä,
nouti tuolta karhun kuolan,
siitä silloin käymään lähti
tumma kalja tuoksuvainen.

6. Synkkä

Kiukaisissa hiidenkiuas,
Joukahaisen löylykiuas.
Suuri on kivinen muisto,
suurempi on Joukahainen.

Metsän luona synkkä tunne,
tunteiden takana kiuas.
Tumma metsä, maa on sunkkä,
sunkempi on Joukahainen.

Läpi sunkän metsän hiivi,
katso suurta, uhri anna.
Tummaa multaa katapäissä
koriin asti aina kanna.

Tumman mullan, maan sisällä,
kallion koloissa, soissa,
ilmenee tuo sunkkä luoja,
tumman puolen Joukahainen.

Korvassani kuiske juului,
varjot pääle pään palasi.
Tumma, hiljainen jumala,
metsän äänet rikkoutuvat.

Hiidenkirnu, hiidenkiuas,
synkät merkit mennehiset,
maa on mahti alkuluojan,
mahti suuren Joukahaisen.

7. Ievan Polkka

Nuapurista kuulu se polokan tahti
jalakani pohjii kutkutti.
Ievan äiti se tyttöösä vahti
vaan kyllähän Ieva sen jutkutti,
sillä ei meitä silloin kiellot haittaa
kun myö tanssimme laiasta laitaan.

Ievan suu oli vehnäsellä
ko immeiset onnee toevotti.
Peä oli märkänä jokaisella
ja viulu se vinku ja voevotti.
Ei tätä poikoo märkyys haittaa
sillon ko laskoo laiasta laitaan.

Ievan äiti se kammarissa
virsiä veisata huijjuutti,
kun tämä poika naapurissa
ämmän tyttöä nuijjuutti.
Eikä tätä poikoo ämmät haittaa
sillon ko laskoo laiasta laitaan.
Eikä tätä poikoo ämmät haittaa
sillon ko laskoo laiasta laitaan.

Siellä oli lystiä soiton jäläkeen
sain minä kerran sytkyyttee.
Kottiin ko mäntii ni ämmä se riitelj
ja Ieva jo alako nyyhkyytteek.
Minä sanon Ievalle mitäpä se haittaa
laskemma vielähi laiasta laitaa.
Minä sanon Ievalle mitäpä se haittaa
laskemma vielähi laiasta laitaa.

Muorille sanon jotta tukkee suusi
en ruppee sun terveyttäs takkoomaa.
Terveenä peäset ku korjoot luusi
ja määt siitä murjuus makkoomaa.
Ei tätä poikoo hellyys haittaa
ko akkoja huhkii laiasta laitaan.
Ei tätä poikoo hellyys haittaa
ko akkoja huhkii laiasta laitaan.

Sen minä sanon jotta purra pittää
ei mua niin voan nielasta.
Suat männä ite vaikka lännestä ittään
vaan minä en luovu Ievasta,
sillä ei tätä poikoo kainous haittaa
sillon ko tanssii laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
äppyt tipput hilijalleen.

Salivili hipput tupput täppyt
äppyt tipput hilijalleen.

8. Husky Sledge

(инструментал)

9. Dolorous

(инструментал)

10. Uni

Uni ulkona kysyvi,
joko lapsi vuotehessa,
pieni peittojen sisässä.

On jo lapsi vuotehessa,
pieni peittojen sisässä,
muttei painu silmät hällä.

"Uni ulkoa kuleksi,
kudo lapsen kulmat kiinni,
kudo kultarihmasella.
Uni saavu uunin päältä,
ammu lasta silmän päälle
unisella nuolellasi.

Tule Tuonelan tuvilta,
nävttäjäksi hiljaseksi.
Älä lapsonen murehdi,
anna huolet Huolijalle,
murehet Murehtiialle,
anna tiedot Tietäjälle,
ei tule Uni pihalta
huolellisen huonehesen."

Uni uuhella ajele,
lauhkealla lampahalla,
hersilmällä hevolla,
saata unten matkamaille,
tuo Näkymätön uneksi.

Uni saavu ulkosalta,
tule alta ikkunoiden,
sido lapsen silmät kiinni
sitehellä silkkisellä.

Sitten painui pienet silmät,
kultarihma silmän päällä.

11. Metsälle

Piesty metsä, kostu korpi, taivu ainoinen Tapio
Saata miestä saarekselle, sille kummulle kuleta
Jost' on saalis saatavana, erän toimi tuotavana
Jost' on saalis saatavana, erän toimi tuotavana

Hiien hirven käytäville, aropeuran polkeville
Lähen nyt mie yksin metsälle, Uroista ulkotöille
Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta
Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta

Oi Ukko Ylijumala, tahi tahto taivahiitehen
He nyt mulle suovat sukset, Kepeäiset laulukivet
Joilla hiihteä hipitän poikki soijen, Hiihän kohti hiien maita
Poikki pohjan kankaahista, Poikki soijen, poikki maien

Joki joutuu vi'etehen, Kuuro tielle poikkipuolin
Silkkisillaks' siirsi vaalla, punavertavatahan se
Saata poikki salmista, vetehensiesi poikki
Poikki Pohjolan joesta, Yli kosken kuohuvoista

Oi Ukko Ylijumala, tahi tahto taivahiitehen
He nyt mulle suovat sukset, Kepeäiset laulukivet
Joilla hiihteä hipitän poikki soijen, Hiihän kohti hiien maita
Poikki pohjan kankaahista, Poikki soijen, poikki maien

12. Sumussa Hämärän Aamun

Aikaan aamun niin hämärän
laskee harson pellon päälle.
Pellon yllä hento usva
näyttää Tuonelta tulijat.

Vaeltelee kuultavina
sijattomat sielut tuolla
utuisella pellon päällä,
sumussa hämärän aamun.

Älä eksy usvan alle,
ei Tuonen tiet ole kevyet.
Ututyttö, Terhenneiti
älä piilota pientä lasta.

On pellon sylissä kylmä
aamu usvaisen elämän.
Ei linnut ole herillä,
ei Päivätär päivää näytä.
On hiljaista niin kuin yöllä,
vaikka aamu on käsillä.
Kuuletko tuon kurjen laulun,
se laulu on Terhenneidin.

Hento on sumuinen harso,
honnompi on usvan ääni,
hennoin kaikista utuinen
Ututyuuö, Tuonen tuoja.