1. Jumalten Aika

Katoaa kaikki mitä edessäsi näet
Haihtuu vesipisara takaisin tyhjään
Päivä syttyy ja hetkessä kuolee

Katoaa kaikki minne muisti ei yllä
Vuorollaan päättyy jokainen vuosi
Laulu nousee ja pian jo vaimenee
Silti saman laulun seuraava taitaa

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Aikanaan oli aika kaikesta tyhjä
Vailla tuulta, rantoja piiskattavaksi
Piti maata ja taivasta kämmenellään
Nimetty nimeämätön

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuville

Loi luotu omat luojansa
Itse synnytti syntynsä

Tulten yksin antoi kulkea
Alta maan ja taivaan taa
Kosiskella toinen toistaan

Kunnes sai suuhunsa sanat
Teki kirjoihinsa kirjaimet
Meren suuren saattoi ylittää
Ja tulet valjastaa

Väsymättä etsi tietä
Alkuhärän auraamaa
Saarta aavaan ajamaa
Löytääkseen silmänkääntäjän

Tien kehäksi piirsivät korkeat voimat
Luuli raukka kai sen johonkin päätyvän

Viimeisestä tyyssijasta
Ihmisten ensimmäisten
Nousi laulu vaimeneva
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuneille

2. Ruttolehto Päivättömän Päivän Kansa

Kävi matkallaan lammelle tuntematon
Lupaa kysymättä juomaan siitä kumartui
Tiedon varjellun mieleensä virautti
Suunsa loitsuilla kätketyillä täytti

Vierellä lammen lahoava hirsipuu
Kätki juuriinsa riimujen syvimmät salat
Valtaa moista käsittäisi ruskin kukaan

Nuo merkit muinaiset
Salatun noituuden
Voiman ja viisauden
Tiedon tuonpuoleisen

Sanoja lausuen sai satoa kansalleen
Vaikka sydämessä talven
Niin ihminen ja jumala tehtiin tuntemattomasta
Kumpaistakin halveksien

Nuo merkit muinaiset
Salatun noituuden
Voiman ja viisauden
Ruton sekä vitsauksen
Tiedon tuonpuoleisen
Kirouksen ja rienauksen

Etkö tiedä mitä tahdot toiseen
Muuanne riista jo karkaa
Joku kavala tauti turmelee lihan
Sukuja lehtoonsa tappaa

Yhteishautaan lasketaan
Vereen kuivaan kuihtumaan
Tuhansittain sairaita
Vanhoja, heikkoja
Nuoria, kuolleita

Ota tämä uhrilahja
Ane alamaisesi
Lepy vihdoin vihassasi
Henget ota luoksesi

Ota tämä uhrilahja
Ane alamaisesi
Lepy vihdoin vihassasi

Saatan henget luoksesi
Verta lasken vuoksesi
Tarjoan teuraaksi vielä itseni
Jos kuolemalla kuoleman voittaa

Myötä manauksen roihahtaa vasta henkien raivo
Nousee takaa pilvien lumimyrsky ja kylmyys
Ei kuolevainen loitsuja omasta itsestään voi oksentaa
Tai unohtaa kauhujaan

Äärehen nouse
Näyttäydy meille

Ota tämä uhrilahja
Elo veljen voipuneen
Päästä meidät pimeästä
Selkä pitkä taita yön

3. Suden Tunti

Pimeyteen joka täällä on
Ei ketään voida valmistaa

Täällä on kylmä
Ilma kuivaa suuta
Köysi hiertää jalkaa
Köysi sama hiertää kaulaa
Nälkä on öin ja päivin
Se riuduttaa

On keho vangittu
Vain ajatusta hallita voi ei
Voi suden kieltä kahlita ei

Viekkaudella minut tänne saitte
Minut, kaikkein suurimman
Ja aina suuremmaksi tulevan
Syytä pelkoon on nyt teillä

Katoaa päivä, katoaa yö
Puut kaatuvat, vuoret sortuvat
Ei mikään vankila pidättele alati
Ei mikään pidä minua

Yksin kasvan
Voimaa piina antaa
Kahleet murran
Suden munti pian koittaa

Yksin kasvan
Voimaa piinattu mieli antaa
Kahleet murran
Ja valon teiltä vien

Jumalatkin kuolevat
Edessäni vuotavat
Olen tämän maailman loppu
Minä olen tyhjyys
Kuolema, kadotus
Kaukana valon teiltä

Halki pimeän kirkas katseeni seiniin löytää valkoisiin
Kellot niillä vääjäämättä käyvät kohti kaltaistenne tuhoa
Hengitän ilmaanne, hengitän vapautta, sen loppuun kulutan
Kaukana kaikesta ja kaiken keskellä Ragnarök odottaa minua

4. Mimisbrunn

Joka ilta saman tuvan kuistilla
Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua
Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät
Puun tuon tarinan muistaa enää hän

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen

Lehvänsä suojelevat
Tietoa varjelevat
Viisautta veden maanalaisen

Saapui pihaan kerran vieras ihminen
Toi mukanaan mies laulun aavikon
Pian saapui kylään myös vieras uskonto
Luojansa moni siihen paikkaan unohti

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen

Aika alkaa ennen aikaa
Tuhat tarinaa vailla kertojaa

Kohtalot oikukkaat ihmisten
Kerran saneltiin tässä
Laki jumalten korkeuksista
Jokaiseen maailmaan ehti

Joet uomiinsa jäätyneet
Toisaalla ruokkivat maata
Siitä joillekin tuli Helvetti
Käärmeitä Täynnänsä

Maan äidin povella kasvoi
Elon järkähtämätön tuva
Voimansa ammensi viisaudesta
Ajasta aikaan unohtuneesta

Lehvänsä suojelivat
Tietoa varjelivat

Saa ilta hilhaisella juistilla
Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan
Vehreä saarnin oksilta pois on karissut
Muiston viimeisenkin polttaa aurinko

Kolmen maailman rajalla
Lehdet maassa kaiken lähteellä
Liekehtii hätti iäinen

5. Ihmisen Aika (Kumarrus Pimeyteen)

Tämä on rauta
Raudassa sodan kaiku
Sodassa kaikki jotka nälkä alisti
Tämä on kulta
Kulta, tuo sodan airut
Kullassa veri jonka ahneus vuodatti
Teistä molemmat iäksi kiroan

Kyti kaukana aatos tästä maailmasta
Unelmina vauraudesta
Sai seppä tehtäväkseen ihmeen keksiä
Eteen yltäkyllän ikuisen

Ulkopuolella valtakunnan suljetun
Yksin armoilla niin hyytävän sään
Koki hetkensä nyt tylleen
Hän jälkeen aikansa eläisi näin
Voimat valjastaisi
Pelon, vallan ja kyltymättömyyden

Tämä on rauta
Raudassa sodan kaiku
Sodassa kaikki jotka nälkä alisti
Tämä on kulta
Kulta, tuo sodan airut
Kullassa veri jonka ahneus vuodatti

Tuleen ja kuoloon syöksyvä oli lahja kirjokannen
Julistus maallisen haurauden
Kuin ryösöretki jota kukaan ei johtanut
Alkoi aikakausi katkeruuden

Kenen käsiin avain kultaan valettu?
Kelle laite joka rahoja takoo?
Näetkö silmänkantamattomiin vielä maan antoisan?
Huomaatko tulten ymärille kerääntyvän?

Kuin kansi taivaan kattona maailman maisen
Kylmyys öisin otettaan kiukentaa
Muurinmurtaja aina uuden muurin rakentaa
Sortuvat vallat kaikki kerran
Lailla mammuttien uneksivien

Kun suuren meren päällä osat jaettiin
Siellä elämän vilja koristi laineet
Ja veri ylsi maailmamme jokaiseen kokkaan
Rikkautta rannoille huuhtoen

Tämä on rauta
Raudassa sodan kaiku
Sodassa kaikki jotka pimeys vangitsi
Tämä on kulta
Kulta, tuo sodan airut
Kullassa veri jonka ahneus vuodatti

Ikuinen rauta
Vapauta minut tästä
Sivalla niitä jotka valkeus lumosi
Tuli ja kuolo
Tuhotkaa sodan airut
Tai teistä jokaisen iäksi kiroan
Ja kukuni viimeisen kirjoitan