1. S.O.S. (Salatkaa Oma Sijaintinne)

"Veden pinta lähestyy
Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään
Aurinko laskee takanani ja laskee nousevan meren taa
Polttoainetta on jäljellä vajaan tunnin matkalle
Allani on pelkkää vettä"

"Rantauduimme vedestä, laskeuduimme puusta
Kävelimme, juoksimme, ratsastimme, lensimme
Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä ohjata liikettäni
Katson ylitse mittareiden, ylitse lukemien, ylitse ohjainten
Tallennan tämän viestin muistoksi
Ihmiselämästä muistuttavaksi katoavaksi radioaalloksi
Viimeisenä maan päällä
Viimeisenä sen yläpuolella
Viimeisenä tallenteena"

"SOS
Salatkaa oma sijaintinne"

2. Piste Jolta Ei Ollut Paluuta

Olimme ohittaneet pisteen, jolta ei ollut paluuta,
kuin valomerkin: lisäsyy juhlia

Oli jatkovieraina täydelliset naiset, talollinen talentteja, idoleja, videoita
Surutta puhuttiin puheen vuoksi, juomien vuoksi nousi hukuttaakseen

Oli pullon puheenvuoro, minä(kin) nostin sen, join kaiken
Nielimme viimeisenkin valheellisen lauseen

Televisiosta katkesivat virrat, keskeytyivät mainokset
Ja kanavien uutisvuodatukset, suorat lähetykset
Musteni ruudun pinta tyyneksi kuin meri aalloton
Kuvatulvaan syntyi patouma
Ilman virtaa saamme nyt kuivua

Ei meistä juopuneista kukaan tiennyt, kuinka aamuun selvittäisiin
Katkesi puhe kuin sammuvien tähtien tanssit

Sähkön palatessa jatkuisi juhlamme hiljentäen
huutavan omantuntomme, mutta huono uutinen oli ainut uutinen
myös tällä kertaa

"Sinä aamuna terassilla vedin syvään henkeä
kuin happi olisi lopussa
Jäätikkö suli jossain kaukana
Juhla jatkuin mutta juoma oli lopussa
Kieltäydyimme uskomasta että uima-altaan vesi
oli myrkkyä ja kusta
Juhlat jatkuivat altaalla...
Joimme myrkkyä ja kusta"

3. Pakkolasku

Niin kauan kuin saastuttaminen on maksutonta
kaupan ulkopuolinen osapuoli maksaa laskun

Lahossa mittapuussa riiput, se on kellukkeesi
Pankki vei talon, ulosottomies veneesi
Kalastit tontilla, autoilla, muovimaterialla
Arvostusta, mutta hukutit kai avaimesi

Rahtasit ostoskassissa rippeitä moraalista
Repesi säkin pohja elintasovaatimuksista
Käteistä kuivana ei ole edes leipään,
tavaratulvan vietävänä puret hammasta

Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla

Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä

Hukutit kuluttajana, hukutit velallisena
Hukutit luontosi ja vapautesi
Kolmea kahden hintaan ei olekaan,
lasku on tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä

Ostoskeskus on suojana päidemme yllä
Nauttien olosta yritämme hymyillä
Parasta ennen on tatuoitu viivakoodiin
Pilaantunut kilo sianlihaa, syö sydän, syö pää

Aina löytyy niitä, jotka myy ja jotka maksaa
Raha ei vatsaa täytä, koneen rattaat vain rasvaa
Pankkien kaatuessa köyhä kansa pettyy
Barrikadin palaessa kostonhimo syttyy

Loppuun, kiitos, pakkolasku

4. Jäteputkiaivot

220 kiloa sitä itseään joka vuosi läpi jäteputkiaivoista
Viihdeteollisuus oli ajan tasalla,
pimeä putki on paikka faktoja salailla
Valot ja kamera, pidetään päällä kyllä
Status quo, tuttua ja turvaa

Mitä siis loimme
Mistä me nautimme
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan

Viihdeteollisen liukuhihnan paskasade
lankesi kasvoillemme, länsimainen bukkake
Ei kukaan kompostoinut, syynä kuvaputkinäkö
Olohuoneesi oli navetta

Laitokset ja putkistot, lopputulos kitsch,
sivistysvaltioille kumisaapasrivi
Saippuasankareina nukahdimme unelmoiden,
heräsimme naapurin vetäessä vessaa

Siisti ja turvallinen viihde tyynnyttää ja rauhoittaa massoja
Vallitsevan järjestyksen ylläpitäjät haluavat ainoastaan vallitsevan järjestyksen
ylläpitämistä

Säästä luontoa
Minimoi kulutus ja kuole

5. Maalla, Merellä, Ilmassa

Julistettiin radiossa: luonnonvarat loppuivat
En kuullut
Raahasin jo rakasta tavaraa evakkojonossa pitkin maisemaa
Pysähdys voi tappaa, muutos pelottaa
Minä pelkäsin liikkua
Lentokoneiden lastina taivaalla ei ollut turisteja vaan pommeja

Sinä päivänä ajoradoilla makasi ennätyspaljon raatoja
Etäisten saarivaltioiden yhteydet katkaistiin, öljy loppui
Happosateisten jokien varsilla vaelsi lapsia ilman vaatteita
Pakeni lääkärit yli rajojen, rikkaat suojiin kaupunkimaastureiden

Kun terroristi pukeutui Pradaan, oli kaupan vihreitä arvoja
Vaarallisimmat fundamentalistit pakenivat tavaravuorien luoliin
Tyhjää myyvä tankkauspiste oli päätepysäkki
Marssimme sotaan maatamme vastaan

Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Me häviämme multaan, mutaan, myrkkykaasuihin

"Me hiivimme evakkoina illan laskeutuessa
Kuin luteet syöpäosastolla
Pimeän turvin kaivauduimme kuoppiimme väsyneinä
Oli niin kylmä että paikat irtosivat hampaista
Maailman sisällissota oli syttynyt"

6. Elämän Tarkoitus

Lapsena kerrottiin: jos tuijottaa kiveä, voi nähdä sen kasvavan, hengittävän ja
elävän
Tuijotin aikani, onneksi pettyen oivalsin: kasvoin ja hengitin itse, opetuksen sisäistin

Kiveen hakatut iäiset lauseet opettavat lapsenuskoa
Vanhat asettavat vastaukset: "Kättä ylös jos on kysyttävää"

Jotkut pyhittävät kirjoitusten jumaluuden
Teko ei näe viisautta vaihtoehtojen
Järki on kysyä, luonto ja tiede valita
Olemme lenkkeinä ketjussa hetken ja siinä kaikki

Ihminen on yksi ja kaksinkin yksin
Tulevaisuus on määräämätön
On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut

Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan
Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat koska on tapana niin
Olet kasvatettu tuote, takuuna ikuinen elämä tai luvattu maa
Kumarrat voimaa ja valtaa ja kunniaa
Kumarrat lapsen lailla uskontoa

Niille, jotka opettavat ajo-ohjeita, voidaan suositella valtatietä helvettiin
Ja niille, jotka odottavat vastauksia, kirkkoja, temppeleitä, satulinnoja

Minä menen omin jaloin
Minä menen maisemareittiä

En usko sieluun, en usko vastakohtaan
Elämän pelko on ainoa petoni

Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?

7. Viestintuoja

Kartta syttyi palamaan
Kynttilä kaatui, kun piirsin viivaa paperille A:sta B:hen
Lyijyn lyhyt viisaus vastaa pitkää matkaa pimeydessä
Lähtökuopassa unelmoin pakomatkasta

Kaikuisipa uutinen jo bunkkereissa lisätietoja ulkomaailman tilasta
Valottaisipa viesti kaupungin korjatuista porteista ja patsaista
Vaan ei

Viestintuoja, onhan niin, että tuhot korjattiin
Ole järkeni valo ja rohkeuteni täältä paeta
Viestintuoja, vaikka on niin pimeää, on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea, aion täältä vielä paeta

Ei tullut viestimiestä eilen, ei tullut tänään
Sisälläni kuului: "Kuolen kai hämärään"
Oli noustava itse ylös utopian raunioista
Ei unelma valoa vaadi, vaan rohkeutta

8. Rikkipää

Raavin itseni ylös tuhkasta, nostin katseen navastani ja panin merkille:
koko vitun maailma oli iso tulipaloalue

Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen, maastopalot leveinä tsunamiaaltoina
Tuli pandemiat, talouskriisiterrosistit, tuli palava halu nimeltä pyromaani

Kuka sytytti langan

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskeisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt, se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan, ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme, totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee

Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
jätämme jälkeemme vain muovia ja paskaa
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
ammumme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä oli liian lyhyeksi säädetty ja
tämän tästä
valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä
hedelmiä

Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti, yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui, linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Veden pinta nousee ja nousee ja nousee

9. Tsunami

Haaskoja ja lokkeja, ihmishaaksirikkoja
Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja
Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi
Suuri sininen vetäytyi jattiläisaalloksi

Ekokatastrofi
Humaani tsunami
Evoluution sykli
Edessä epilogi

Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy,
varmin keino päästä hengestään on jäädä rannalle makaamaan

Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jalkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet

Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja
Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua
Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa
Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua

Tien vasempaan laitaan köyristyivat nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo
Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain

Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari kuollessaan on paras toki"
Marssivat ankat jonossa vesirajaan
Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa

Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan
Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää
Vedän happea ja ehkä jaksan metrin
Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä
Hukkuvan planeetan pinnan yllä

"Edessä lauma lentokoneita
viimeisellä suoralla
Lennän joukon kärjessä länteen
Allamme vesi halkoo maan,
jää murskautuu,
rajat huuhtoutuvat
Kalliot luisuvat mereen, muta puhdistaa rannat kellujista
Höyry polttaa vuorten eläimet
Loppuräjähdys"

10. Eloonjäänyt

Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava,
jossakin vaiheessa on lasku maksettava,
jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva

Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin,
nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä, jos hyppäisin
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinki – se laskee, kauniimpana kuin koskaan

Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: ei ole eloonjääneitä
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni
Taistellen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua

Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin,
emme kontrollia hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten

Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
(Hulluuden me hallitsimme)
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
(Muureja me rakensimme)
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
(Lopussa me hävisimme)
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollut syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa

Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden
matkaa on taitettu liiankin kauan

Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi

Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen

11. Viimeinen Atlantis

Jääkarhut kyllä jäävät elämään, jos ne vaihtavat väriään
roskameressä
Siivekkäät pesivät styroksiin jo silloin aiemmin meitä paremmin

Meren yllä on manner muovia
Lauttana peittäen Eurooppaa
Syvään nukkuu viimeinen Atlantis

Koneen siivet aaltojen varassa
Yksi matkaaja tarinan lopussa
Jääkarhut kyllä jäävät elämään ilman jäätä

Eloonjääneellä, silminnähneellä tavoitteena vain selviytyä
Minimoida vahinko ja tuho, kasata maailma pala kerrallaan
Eloonjäänyt jää kadonneeksi

Syvään nukkuu viimeinen Atlantis
Vihdoin nukkuu viimeinen Atlantis
Syvään hukkuu viimeinen Atlantis
Vihdoin hukkuu viimeinen Atlantis