1. Pimmeyvven Ruhtinas Palluu

Pimmeys laskeutuu ylle synkän muan
Pilivet harmoot nousoo vuan
Ruhtinas pimmeyvven tulla liihottaa
Vuan kylläpä tuo vitusti pelottaa

Pimmeyvven ruhtinas, mies synkkien mehtien
Kalaman hajun tuo, haesoo ihan vehkeelle
Kova käry kuoleman, Perkeleen ja Tuonelan
Näätä voemas kaahee, kun helevetin portit aakee

Ukko mustan maeseman
Tulloo ja pistää haesemaan
Verj´ ja suolenpätkät lentellöö
Kun se vesurilla vähän viiltellöö

Kova on kosto ruhtinaan
Se lahtoo kaekki ajallaan
Kukkaan voe sitä karkuun piästä
On sen syvän tehty jiästä

2. Pimmeyvven Ruhtinas

Pimmeys laskeutuu ylle synkän muan
Pilivet harmoot nousoo vuan
Ruhtinas pimmeyvven tulla liihottaa
Vuan kylläpä tuo vitusti pelottaa

Pimmeyvven ruhtinas, mies synkkien mehtien
Kalaman hajun tuo, haesoo ihan vehkeelle
Kova käry kuoleman, Perkeleen ja Tuonelan
Näätä voemas kaahee, kun helevetin portit aakee

Ukko mustan maeseman
Tulloo ja pistää haesemaan
Verj´ ja suolenpätkät lentellöö
Kun se vesurilla vähän viiltellöö

Kova on kosto ruhtinaan
Se lahtoo kaekki ajallaan
Kukkaan voe sitä karkuun piästä
On sen syvän tehty jiästä

3. Kalaman Kalopee

On kalaman kalapee ukko tuo
Joka katseellaan kuolemata luo
Tiijjä häntä,mikä tuo oes
Vuan en halluu se lähtevän pois

Silimät tuimat on, pimmeessä hohtaa
Ja sielullansa mieliä johtaa

Sikijääkö tuo itestään Perkeleestä
Kuppanen ukko kalaman kalapee
Kuolemata levittellöö, Vanaha Vihtahoosu
Nyt on alakanu haavvasta nousu

Helevetin armeijja muasta tulloo
Pahhuutta ihmisten päehin sulloo
Ei voes ruakuutta tuota uskoo
Vittu, tämä on yhtä tuskoo

Piät ja käjet puttoilloo
Ja kaekki ihmiset rukkoiloo
On se melekosta tuo pimmeitten enkelten touhu
Mustat syvämmet ja silimissä palava roehu

4. Harmoo Talo

Olj´ pimmeellä ajalla mökki
Keskellä synkän Savonmuan
Puut tuimat ympärillä leppee
Ja taevas sen kohalta reppee

Kaaheet on tarinat talon
Ei siellä oo liekkiä elämän tai valon
Tuskoo ja vihhoo sisällään pittää
Kun talon harmoo olla pittää

Harmoo talo
Yön synkkinä tunteina Kristusta soemoo
Harmoo talo
Vittu, että on voemoo

Märänneet ruumiit ja irstaat huamut
Kaahun talloon toevat
Kun yön synkkinä tunteina
Kellot vanahat soevat

Saeraat rituaalit nuo
Ja ukko Paholaesen loetsun
Kyrsee paestovat
Ja toestesa verta joevat

5. Helevetin Vehkeet

Helevetin vehkeet synkän taevaan
Tuovat ruon ja olon saeraan
Kaaheita myrkkyjä ylle ne kylyvää
Kaahuja isolla käjellä syytää

Helevetin vehkeet – tuovat tuhon ja kuolon
Helevetin vehkeet– kaekki unohtuu suohon

On vehkeissä terästä, verta ja rasvoo
Immeiset uluvoo ja lentää paskoo
Vuan vahvat ne taestelloo ihtesä puolesta
Runkkarit ja homot, vittu ne on suolesta

Helevetin vehkeet tulloo ja tappaa
Paskanko väliä kuhan sielus on vappaa
On vehkeissä terästä, verta ja rasvoo
Immeiset uluvoo ja lentää paskoo

Helevetin vehkeet – runttoo sinut siis
Täpöllä muahan, tunge toevos hanuriis

6. Haavvan Takkoo

Kävelen pitkin synkkee polokuva kylymänä syksyn yönä
Hiekka rahisoo kenkien alla, en ou viikkoon mittää syönä
Hautuumua eessä siintää ja lepakot sen yllä liitää
Pumppu hakkoo kahtasattoo, vieläköhä ruumiita riittää

Haavvan takkoo – kuuluu iänijä houkuttelevia,on pakko männä kaevamaan
Haavvan takkoo – ruumiit minulle huutelloo,on piästävä ihmislihhoo maestamaan

Hautuumua usvassa leppee, on joku sen tehnä isolle mäelle
Nyt alakaa jo mielj´seota, pitäsköhän männä kottiin käjelle
Ei ou ilimassa mittään iänijä, vuan nyt rautaportti kolahtaa
Voe vittu alako pelottaa ja paska housuun kohta valahtaa

Tekköö mielj´immeisen lihhoo ja etin sopivan haavvan
Ei ou mittää millä kaevoo, vuan onneks löysin sorkkarauvvan

7. Mustan Virran Silta (Live)

Valu poskilta puna, nyt valakosiin puvettuna
Makkoo aetassa yksin kalavakka neito
valu huulilta hymy nyt äetmuorj' itkettyny
Pukkoo sukkija jalakoehin kalapeen neijon

Hän pimmeessä kovalla laavalla makkoo
Silimät aakkee, joku ovveen hakkoo
Ukset aakassoo kuolleijen tuvan
Hahmo tumma kumartaa, kyssyy: "Suanko luvan?"

Kääppä tyttö kääppä tanssiin, alle sillan mustan virran
Nyt piru piikoo piirittää, alla sillan mustan virran
Kääppä tyttö kääppä tanssiin, ylle virran alle illan
Nyt piru piikoo piirittää, alla sillan mustan virran

Piän pielukseen paenaa nyt neito vaenaa
Suapuu päevä ja sureva väkj'
On tyttö ryvettyny, nyt väkj' säikähtäny
Sukkija revenneitä tuijottaa kalapeen neijon

8. Kuuven Sylen Syvvyyvessä (Live)

Joukko synkkä taettaa matkoo kohti haatapaekkoo
Neljä ukkoo arkkua ruahoo, kantaa tuakkoo paenavoo
Ruoho jalakaen alla lakkoo, ku murhemielj´ juuret talloo
Suapuu väki haavvan iäreen, on liejumuata jo puoljsiäreen

Kuuvven sylen syvvyyvessä, mullan alla pimmeyvessä
Tänne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin
Kuuvven sylen syvvyyvessä, verj´ pakenoo jo syvämmestä
Alla synkän mustan taevaan maot reikijä arkkuun kaevaa

Arkku muahan lasketaan ja lehet kuolleet lakastaan
Kansj´ kiinni naalataan ja lukko vahva lukitaan
Loppuu elo muanpiällinen, taeval lyhyt ja kivinen
Paenuu ukko tyhjyteen, vittu kuuvven sylen syvvyyteen

Roovan alla muan syli lämmin on
Kuuvven sylen syvvyyvessä

9. Itkuvirsj' (Live)

Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa

Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta

Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta

Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen

10. Lentävä Kalakukko

оригинал: Esa Pakarinen

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi.
Raotakylykikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki sinne juoksi, kuin mottimehtään, kuin mottimehtään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli – naurukin eli.
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!
Evväitäkkii syötii, rakkaas se iti – rakkaas se iti.
Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Unjkin siinä pijan kuorsaasta punnoo – kuorsaasta punnoo,
Kiekuven…

11. Kallavesj'

Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.

Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii, siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.

Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!