1. Intro

(инструментал)

2. Pohjaton On

Olen täynnä kuollutta kudosta
kuolleita soluja
ja vihaan kaikkea alla auringon

Likainen minuuteni
on ollut likainen aina
enkä tahdo siitä puhdistautua

pohjaton on vihani on

Niin paljon puhutaan
lämmöstä rakkaudesta toivosta
että todellisuus unohdetaan

Painolastia ovat kaikki
nämä turhat päivät
jotka hitaasti seuraavat toisiaan

pohjaton on vihani on

3. Kivisade

sataa
kiviä on taivas mustanaan
ja mihin kuljenkin ne
niskaani piiskaavat

taakkani on kantaa
pilviä harteilla
pilviä jotka itkee
kivistä sadetta

miksi te minua seuraatte
missä olen, tekin olette
aina synkkinä kohti aamua
miksi te minua seuraatte
missä olen, tekin olette
aina synkkinä kohti aamua

ei taivaan painoa
kukaan kantaa jaksa
ihmisen pojalle
on taakka liian raskas

4. Pahavirsi

en ole yksi niistä joita hyviksi kutsutaan
ei hyvyys minuun koskaan jäänyt asumaan
aurinko ei minulle loista, ei taivas sinerrä
olen koko halvan elämäni elänyt pimeässä

pahavirsi

kunpa voisin tämänkin virren takaa haudan laulaa
niin ei tarvitsisi ajatella tätä helvetin tuskaa
aurinko ei minulle loista, ei taivas sinerrä
olen koko halvan elämäni elänyt pimeässä

5. Yön Syli

Pelkkä pimeys
meitä syleilee
pimeydestä synnyimme
ja sinne kuulumme
rakastaa me
osaa emme
kasvottomina
me matkaa teemme

yön syli on kylmä koti
jossa joudumme yksin asumaan
ei ole kukaan turvanamme
ei meitä kukaan lämmitä

Puhumattomina
hiljaisuuteen kiedottuina
kylmettyneinä
ja tyhjin silmin
aivan kuten lapset
äitiensä hylkääminä
olemme yksin
niin tyhjinä

6. Osa Minua

Osa minua
pimeys on oleva
osa minua

7. Kutsu Pimeään

Joku minua kutsuu
seuraamaan pimeyteen
ääni sisälläni
haihtuu syvyyteen
aika ajoin se palaa
minua vainoamaan
joskus sitä seuraan
en perille kuitenkaan

miksi kutsut minua

Nykyään se tulee
useammin kuin ennen
melkein joka yö
sitä kuunnellen
valvon vaikka väsyttää
ei silti nukuta
pimeys minua viettelee
ei enää pelota

miksi kutsut minua

muistan pienen pojan
joka minä joskus olin
en pahaan koskaan kyennyt
kunnes pahan sitten koin
hän kädestäni puristi
kuten minä äitiäin
silmät mustat lämmitti
silloin pahan minä näin

miksi kutsut minua

nyt jo vanhempana
hänen perään minä menen
yli puolenvälin
suoraan paikkaan viimeiseen
siellä liekit palaa
vaan eivät satuta
paikka täynnä pahaa
ja silti rakkautta

miksi kutsuit minua

8. Sinulle

joka kerta kun sinut nään
sinuun rakastun uudelleen
joskus tuntuu ettei enempää
rakkautta mahtuisi sydämeen
joka vihaa ennen omisti
köytti luihin ja mustaan hukutti
kunnes saavuit ja huuhdoit pois
vihan siemenet ja rakkauden toit

mutta osaa rakkauskin satuttaa
osaa avata haavat uudestaan
ei ole helppoa rakastaa
jos ei osaa kuin vihata

niin paljon mahtuu rakkauteen
ettei ihmismieli sitä käsitä
eikä mikään voisi olla parempaa
kuin kanssasi jakaa elämä
pidä minua kädestä
ja purista kovempaa
näytä minulle tuska
jotta voin rakastaa
syleile minua ja saa
demonini ulos pakenemaan

mutta osaa rakkauskin satuttaa
osaa avata haavat uudestaan
ei ole helppoa rakastaa
jos ei osaa kuin vihata

9. Hullu Spitaalinen

Sairas mies istuu katolla
odottaa salaman iskevän
kädet ristissä hiljaa rukoilee
ja sokeat silmät näkee pimeyteen

Yks'toista vuotta kaksi viikkoa
katolla istunut ja sinne juurtunut
spitaaliset kädet syliin mätineet
sielu itkee mutta missä on kyyneleet

Vailla mieltä hullu spitaalinen
huutaa raivolla tuhannen demonin
repii pilvet, tähdet päältään
eikä hänellä ole ketään

10. Matkalla

matkaan lähdin kauan sitten
etsimään kipinää elämän
monta kertaa olen pettynyt
kunnes vihdoinkin tänään

löysin jotain taivasta kauniinpaa
se mieltäni lämmittää
viaton kuin taivaan lintu
vanha kuin itse elämä

enää ei ole määränpääni
pitkä ja mutkainen tie
kivinen kyllä mutta häneen
turvaten se perille vie

viimein hän laskee kätensä
hellästi silittää päätäni
hiljaa hän kuiskaa korvaani
kutsuu lähdetkö mukaani

kuolema
hän minua rakastaa
kuolema
hän tuskistani vapauttaa
kuolema
hän minua rakastaa
kuolema
hän tuskistani vapauttaa

viimein hän laskee kätensä
hellästi silittää päätäni
hiljaa hän kuiskaa korvaani
kutsuu lähdetkö mukaani

11. Etsijä

kävelen tietäni omaa
polkuni valitsin en sitä helpointa

monta kipeää on valintaa tehty
ja monta vielä tullaan tekemään

tiedän on taival kylmä
ja se minulta paljon vaatii
raskaana se tulee aina
loppuun asti jatkumaan

moni luulee on osani helppo
ei se tule ikinä olemaan

on arpia monia tullut poluilla
osa haavoista ei parane koskaan

12. Mustimpaani

Häviän...
vajoan mustimpaani
yksinäisyyteen
hiljaisuuteen
masennuksen
tummat sävyt
mieltäni hiertää
sietää en sitä voi

täällä olen poissa
tuomitsevilta katseilta
tuskalta ja häpeältä
kaiken takaa
kuulen maailman
jolta olen piilossa
jonne en palaa